L’entrecote, Singapore (Suomi)
Tämä on toinen vierailuni L’entrecotessa. Ensimmäinen pikainen käyntini ravintolassa oli puolitoista tai kaksi vuotta sitten alkoholia nauttineiden ystävieni seurassa.
L’entrecote sijaitsee hiljaisessa kadunkulmassa Duxton Hillissä.
Ravintola on kuuluisa siitä, että sen pääruokamenussa on vain yksi annosvaihtoehto, vuoden jokaisena päivänä – entrecôte pihvi (S$29 ilman palvelu- ja myyntiveroja) valeltuna ravintolan salaisella kastikkeella ja tarjoiltuna kahdessa erässä. Toinen annos pihviä pidetään lämmittimessä sen aikaa kun asiakas nauttii ensimmäistä.
Hintaan sisältyy myös rajoittamaton ranskanperunoiden tarjoilu, saksanpähkinäsalaatti sekä tervetuliaisjuoma (Kir, suosittu eurooppalainen juoma, joka on kevyesti mustaherukkaliköörillä maustettua valkoviiniä).
Pääruoan, Plat Principalin, lisäksi L’Entrecôte tarjoaa valikoiman ”Entrées” (alkuruokia) ja jälkiruokia sekä viinilistan, mukaan lukien ravintolan oma hieno talon viini, Cuvée de L’Entrecôte, Château des Carmes Cantillac 2008.
Aloitin ateriani Escargots de Bourgognella (6 etanaa persiljavoin ja valkosipulin kera – S$14, ilman palvelu- ja myyntiveroja). Annos ei ollut erityisen hyvä muttei huonokaan. Ravintoloiden perustasoa.
Alkuruokaa seurasi kotitekoinen hanhenmaksaterriini, Homemade Duck Gras Terrine (S$19, ilman palvelu- ja myyntiveroja). Annos tarjoiltiin glaseerattujen sipulien sekä grillatun ja voilla sivellyn Poilâne-leivän kera. Terriini maistui erinomaiselta. Sen maku oli hyvin autenttinen ja kaikin puolin tyydyttävä. Mahtavaa! Ravintolan terriini päihittää db Bistro Modernen version milloin tahansa. Luulen, että minulle on kehittymässä kiinnostus artesaaniruokaa kohtaan – lue arvioni käsintehdystä tofusta täältä.
Seuraavaksi vuorossa oli itse pihvi. Kuvittelenko vai ovatko pihvin viipaleet ohentuneet? Pihvi ei ollut mitenkään erityinen – se ei ollut erityisen maukas, erityisen murea eikä liha ollut kovin marmoroitunutta. Ravintolan salaisessa kastikkeessa ei ole mitään mainitsemisen arvoista. Ranskanperunoita oli yltäkylläisesti – tosin ne olivat hyvin tavallisia, eivät mitään verrattuna db Bistro Modernen vastaaviin. Juomana nautin talon viiniä, Cuvée de L’Entrecôte (S$10 lasilta, ilman palvelu- ja myyntiveroja).
Saksanpähkinäsalaatti on melko surkea esitys, vaikka se sisältyykin pääruoan hintaan – brasilialainen saksanpähkinä muutaman salaatinlehden päällä. Salaatti toimii hyvin vastapainona lihalle ja tärkkelykselle, kuten myös makuaistin puhdistajana, mutta käytännöllisyytensä ohessa en koe sillä olevan muita ansioita niin näkönsä kuin makunsakaan puolesta.
Jälkiruokani oli Floating Island – haudutettu munanvalkuaismousse, rapeaa karamellisointia, grillattuja manteleita ja maitokiisseliä (S$14, ilman palvelu- ja myyntiveroja). Jälleen, ei mitään erikoista muttei toisaalta kamalaakaan.
Tämä ravintola näyttäytyy tavanomaisena bistrona. Paikka täyttää kaikki ”tavanomaisen” kriteerit keskinkertaisesta pihvistä spartalaiseen, näennäisen tehdasmaiseen sisustukseen ja halpoihin paperisiin pöytäliinoihin. Pohjimmiltaan tämän ravintolan ongelma on sen pihvissä. Tervetuliaisjuomasta, salaatista ja rajattomasta ranskanperunoiden tarjonnasta huolimatta S$29 maksava pihvi ei ole hintansa arvoinen. Pihvi on liian pieni ja lihan laatu sekä pihvin maku ovat liian keskinkertaisia. Mielestäni vaatii tietynlaista asennetta tulla aterioimaan ylistettyyn kuppilaan (eikö IKEA:n kahvila palvele tätä asiakaskuntaa paremmin?) ja pulittaa summa joka ei vastaa kokemusta.
Tule tähän ravintolaan syömään sen kotitekoista hanhenmaksaterriiniä, mutta mene db bistro Moderneen sen ranskanperunoiden vuoksi.
